Vierailulla

Me käytiin kylässä kivojen saksanseisojien luona Heinolassa. Ne on käyny meilläkin toisinaan, ainakin se Mocca, joka on vanhempi. Se nuorempi, Panja, on vasta 2-vuotias ja sen kans mä en ole kovin montaa kertaa tavannut. Mutta oikein kiva tyyppi se on, ainakin meillä oli kiva juosta pihalla narulelun kanssa (mäkin onnistuin välillä varastamaan sen, mutta sitä emäntä ei kuvannut).

Sit meidän piti poseerata porukassa. Onneksi me ollaan niin kauniita ja fiksuja, että kyllä se meiltä onnistuu.

Mä, Mocca ja Panja.

Me käytiin kivoissa paikoissa. Yhdessä paikassa oli paljon lintuja vedessä. Se paikka oli aidattu ja isäntä piti mut remmissa, se oli vähän epäreilua. Musta olis ollu niin kiva mennä sinne veteen kokeileen saanko mä niitä lintuja kiinni (no hei, kyllähän mä oikeesti tiedän, etten saa, mutta pitäähän sitä aina edes yrittää!). Toisessa paikassa, isomman veden äärellä, ei ollut aitoja, mutta ei siellä ollu niin paljon lintujakaan. Meidän emännät rapsuttelivat kameroiden kans siellä koko ajan, onneksi isäntä oli enemmän mun seurana.

Veli kävi kylässä

Emäntä on ollut laiskana, kun ei ole saanut kirjoitettua mun kuulumisia pitkään aikaan. Tai sillä vissiin on ollut muuta puuhastelua, mene ja tiedä. Ollaan me käyty etsimässä ukkoja välillä metsästä ja isännän kanssa jälkiä seurattu, mutta enimmäkseen vaan oltu ja käyty lenkillä. Kesä on ollut kovin lämmin, joten pudotin kaikki karvani tässä kesällä - tai saattoihan sillä leikkauksella olla jotain vaikutusta asiaan. Mulle ei sitten tule pentuja, se on nyt selvä juttu.

Viime viikonloppuna sain vieraita tai oikeastaan sukulaisia kylään. Velipoika Riki tuli emäntänsä ja niiden kääpiön Ticon kanssa kylään. Me ei olla nähty pariin vuoteen, mutta heti me alettiin leikkiin ja juokseen pitkin pihaa. Kyllä me välillä käytiin kentällä treenaamassa tottistelua ja metsässä etsittiin esineitä. Kivaa oli! Tässä Rikin emännän Soile Halosen ottamia kuvia viikonlopulta.

Arvaa kumpi on kumpi! Ollaan lähdössä metsään ja mentiin emännän autolla, kun siinä on tuplahäkki. Mä en päästänyt Rikiä omaan yksiööni isännän autossa!

Leikitään isännän kanssa koulutuskentällä. Vähän epäreilua, että velipojalla on lelu!

Aamulenkillä sunnuntaina. Meidän Pami ei jaksa enää pitkiä lenkkejä, joten se jäi isännän kanssa kotiin kun me muut käytiin lenkillä.

Soile halusi poseerauskuvan, taustalla Vanha Kaivos. Kyllä me ollaankin hienosti.

Kiitos Soile luvasta käyttää ottamiasi kuvia!

Herkkuluu

Tänään emäntä yllätti mut ja tiputti isosta pussista pari mukavankokoista hevosenjalkaa pihalle. Mä saan kuulemma jyrsiä niitä nyt pihalla, kun on sopiva pikkupakkanen ja aurinko paistaa eikä enää ole mitään älyttömän kylmää. Mä tykkään jyrsiä luita ja mitä enemmän siinä on lihaa, sitä makoisampaa se tietty on. Mutta en mä näitä muille anna edes maistettavaksi, joten saatte vaan uskoo kun sanon, että hyvää on.

Lumileikkejä ja poseerausta

Talvi on siitä mukavaa, että voi leikkiä lumessa. Isäntä tai emäntä toisinaan heittää lumipalloja ja mä saan leikkiä hakevani - ne vaan ei pysy kasassa, joten haku jää puolitiehen. Ei se mitään, hauskuus on parasta. Nyt mulla oli kaverikin leikkimässä. Kojo on se sama kaveri, joka oli mun luona viime kesänä viikon verran. Nyt se on ollut meillä kylässä jo muutaman päivän ja meillä on ollut kovasti kivaa, sellaisia aikuisten juttuja. Niin, me oltiin tuossa pihalla leikkimässä ja emäntä oli kameran kanssa heilumassa. Isäntä leikki meidän kans.

Emäntä halus, että me vähän poseerataan leikin jälkeen. Osataanhan me sekin, kun halutaan.

Emäntä on ihmetellyt muutamana päivänä, miksi yläkerran makkarin ovi on aina auki, kun se tulee töistä, vaikka aamulla muistaa laittaneensa oven kiinni. Me ei kyllä kerrota, kumpi sen oven oikein aukasee... Sängyllä on niin kiva istua ja katsoa ulos ja haukkua kaikki ohikulkevat. 

Hakua

Me ollaan aina toisinaan käyty ettimässä ukkoja metsästä tai jostain muusta paikasta, niinkuin tässä joku aika sitten yhdeltä pihalta, jossa oli kaikenlaista tavaraa. Tai siis hommahan menee niin, että mä etsin, kun isäntä sanoo minnepäin mun pitää mennä niitä etsimään. Ei niitä ukkoja joka paikasta löydy, mihin isäntä mut viisaa ettimään, mutta kyllä isäntä on tyytyväinen, kun mä löydän jonkun ihmisen (jota ukoksi sanotaan, vaikka voi ne kyllä olla naisiakin) omituisesta paikasta. Mä saan yleensä jotain herkkuja ja sehän mulle passaa.

Tänään niitä ukkoja pitikin ettiä sisältä. Olihan vähän kummallista. Siellä oli monta eri tilaa, joita piti tutkia. Lattia oli liukas, varsinkin kun mä vähän hosuin siinä hommassa. Isäntä sano, että mun nenä ei ollut auki. Höpötti omiaan, kyllä mun nenä on auki aina, miten mä muuten voisin haistaa kaikki kivat hajut. Mutta kun niitä hajuja oli niin paljon niin en ihan ehtinyt kaikkia noteeraamaan. Mä vaan olin niin tohkeissani, että en muistanut kunnolla keskittyä siihen ukkojen hakemiseen. Mutta mä löysin niitä kuitenkin! Ja niillä oli herkkuja, tietysti, nam! Yksi sitten antoi ensin sen patukan, mikä piti viedä isännälle ja isäntä sitten lähti mun mukaan kattoon, että missä se ukko oikein piileksi.

Onpas aikaa vierähtänyt

Mä en ole muistanut kertoa mun kuulumisia pitkään aikaan. Kun mulla oli se kiva poikakaveri kesällä kylässä viikon, emäntä odotti siitä jotain seuraamuksia, mutta ei siitä mitään tullut. Kivaa meillä kyllä oli, mutta on musta ollut ihan kiva olla vain oman lauman kanssakin. Tässä välillä oli aika, kun isäntä oli kotona monta viikkoa, mutta ei se mun kans tehnyt mitään kivoja juttuja. Oli kuulemma kipeä ja sen piti toipua. No, onneksi se nyt on toipunut ja siitä todisteena lähdimme eilen illalla pitkästä aikaa hauskoihin ketteryysharkkoihin. Se oli joku uus paikka, mihin me mentiin ja siellä oli hyvin tilaa vaikka toisen parin reenata toisella kentällä. 

Isäntä ja emäntä puhuivat ennen harkkoja jotain siitä, että mitenkähän koira pysyy lapasessa, kun ei ole aikoihin reenattu agilityä. Mä en oikein ymmärrä: isäntähän on se, joka ei pysy mukana. Mähän ehtisin tehdä ihan mitä vaan ja välillä teenkin, kun en saa ohjeita, mihin muka pitäis mennä. Harjoituksissa emäntää kiusasi, kun mä vähän komentelin isäntää toimimaan nopeammin ja mun haukkuhan on tunnetusti ihan isoääninen. Mut kyllähän tänne ääntä mahtuu. Kyllä mulla oli kivaa pitkästä aikaa hyppiä ja juosta ihan kunnolla ja tehdä nopeita käännöksiä. Sitä mä vaan en ymmärrä, miksi isäntä pitää niin tärkeenä, että ne esteet pitää juosta loppuun asti, musta on paljon kivempi hypätä heti korkealle, juosta ja hypätä alas kun siltä tuntuu, silleen pääsee paljon nopeammin. Isäntä välillä rupee äkseeraamaan, että pitää ottaa makupalaa alusta ja lopusta, kun niiden yli vois vaan loikata. No, ne nakit oli kyllä hyviä, joten kannatti niitä sitten napsia.

Emännällä oli taas kamera mukana ja se otti kuvia ja videotakin. Taisi kameran asetukset olla jotain muuta kuin mitä piti, mutta näkyypähän meidän vauhti kuvassa hyvin :)

Mä en kuulemma ole tällä hetkellä kovin kuvauksellinen. Mitäs on emäntä harjannut kaikki mun pohjavillat roskikseen... Pitänee kasvattaa uusi karva tilalle, muuten voi tulla vilu.

Suhteita

Mä olen saanut poikaystävän kylään. Me ollaan tavattu kerran aikaisemminkin ja tultiin hyvin juttuun, mutta nyt Kojo tuli meille yökylään muutamaksi ajaksi. Emäntä antaa meidän touhuta ja kyllähän me... meillä on kivaa.