Agilitya

Mä oon tainnut joskus mainitakin yhdeksi harrastuksekseni agilityn. Se on sitä, että mennään isännän kanssa kentälle tai niinkuin nyt, halliin, ja mä saan juosta ja hyppiä ja pitää hauskaa. Isäntä ehtii välillä hihkasemaan mulle, mikä kiva juttu mun pitäis tehdä, mutta monesti se on auttamattomasti myöhässä, kun mä olen jo päättänyt minne mä meen seuraavaksi. Yksi mun lempparijuttuni on sukeltaa sellaiseen pyöreeseen reikään, joka jatkuu muutaman metrin ja on monesti kaarella niin, ettei alusta nää sinne loppuun. Isäntä sanoo "putki" jos ehtii ennenkuin mä olen jo siellä.

Eilen emäntä lähti mukaan, kun me mentiin pitään hauskaa. Emännällä oli kamera mukana ja sillä se yritti ottaa kuvia musta ja kavereista. Ei kuulemma oikein hyvin onnistunut, me oltiin liian nopeita :) Mutta joku kuva sentään tänne musta irtosi. Emäntä otti alussa kuulemma elävää kuvaakin. Se olikin kyllä elämää se: mulla oli niin kamalan kivaa, että mä vaan haukuin ja menin enkä aina ehtinyt kuunnella, mitä isäntä sanoi. Mutta sehän on pääasia, että mulla on kivaa - ei kai se haittaa, jos vähän irrottelee? Sitä mä en vaan käsitä, miksi niissä kivoissa kiipeemisjutuissa isäntä karjuu "odota" tai "ota" tai jotain. Mulla on kyllä hämärä aavistus, että se voi liittyä niihin alku- ja loppupään erivärisiin alueisiin, jotenkin ne on isännän mielestä kamalan tärkeitä ja mun pitää välillä ihan pysähtyä sinne odottamaan ja toisinaan sieltä saa makupalankin.

Tähän loppuun muutama estekuva ja myöhemmin sitten taas lisää, kun emäntä ehtii kuvaamaan.