Hakua

Me ollaan aina toisinaan käyty ettimässä ukkoja metsästä tai jostain muusta paikasta, niinkuin tässä joku aika sitten yhdeltä pihalta, jossa oli kaikenlaista tavaraa. Tai siis hommahan menee niin, että mä etsin, kun isäntä sanoo minnepäin mun pitää mennä niitä etsimään. Ei niitä ukkoja joka paikasta löydy, mihin isäntä mut viisaa ettimään, mutta kyllä isäntä on tyytyväinen, kun mä löydän jonkun ihmisen (jota ukoksi sanotaan, vaikka voi ne kyllä olla naisiakin) omituisesta paikasta. Mä saan yleensä jotain herkkuja ja sehän mulle passaa.

Tänään niitä ukkoja pitikin ettiä sisältä. Olihan vähän kummallista. Siellä oli monta eri tilaa, joita piti tutkia. Lattia oli liukas, varsinkin kun mä vähän hosuin siinä hommassa. Isäntä sano, että mun nenä ei ollut auki. Höpötti omiaan, kyllä mun nenä on auki aina, miten mä muuten voisin haistaa kaikki kivat hajut. Mutta kun niitä hajuja oli niin paljon niin en ihan ehtinyt kaikkia noteeraamaan. Mä vaan olin niin tohkeissani, että en muistanut kunnolla keskittyä siihen ukkojen hakemiseen. Mutta mä löysin niitä kuitenkin! Ja niillä oli herkkuja, tietysti, nam! Yksi sitten antoi ensin sen patukan, mikä piti viedä isännälle ja isäntä sitten lähti mun mukaan kattoon, että missä se ukko oikein piileksi.