Tänään mä olen päässyt ulkoilemaan metsään, jossa ei ihan jatkuvasti liikuta. Aamulla lähdettiin koko porukalla sillä isolla autolla, jota ihmiset sanovat matkailuautoksi. Mä en ihan ymmärrä, eikö kaikilla autoilla matkailla? Pitäis kai nimittää nukkuma-autoksi, kun ihmisetkin joskus nukkuvat yöllä siinä autossa - meikähän saattaa nukkua autossa monestikin, mutta vain päivällä. Se autossa nukkuminen on siitä tyhmää, että mä en pääse emännän ja isännän sänkyyn, kun se on niin korkeella. Tai jos mä oikein yrittäisin, niin varmasti pääsisin... Mut jotenkin mä luulen, että se ei ole kovinkaan toivottua. Mutta ei mun nukkumisesta pitänyt puhua, vaan metsästä.
Isäntä meni jonnekin ja me lähdettiin emännän ja kääpiön kanssa lenkille paikkaan nimeltä
Pärnävaara. Emäntä oli kyllä vähän tyhmä, kun meidän piti olla koko ajan remmissä, mutta oli sekin hauskempaa kuin mennä aina samoja teitä pitkin.
Enimmäkseen me kuljettin sellaisia hiekkateitä pitkin, mutta vastaan tuli tällainenkin silta, jota käytiin tutkimassa vähän tarkemmin. Mä oisin mennyt siitä ihan reippaasti, mutta emäntä pelkäs Pamin tassujen puolesta, kun noitten puitten välit oli sen verran isoja, että Pamin tassu mahtu sinne väliin eikä emäntä halunnut ottaa vahingon riskiä. No, me jatkettiin matkaa polkuja pitkin ja välillä kiivettiin melko korkeellekin.
Siellä maastossa oli kaikkea kivaa haisteltavaa, mutta emäntä vähän ihmetteli tätä lumikolaa - tainnu joltakin vähän unohtua talvella? No, se Pärnävaara oli kiva paikka, mutta vielä kivempi oli illalla, kun lähdettiin kotoa vähän tutumpaan metsään - sinnekin mennään autolla, mutta sillä pienemmällä. Siellä mä sentään sain juosta vapaasti ja kyllä mä juoksinkin ja nautin. Mä sain olla ihan vaan isännän ja emännän kans, kääpiö jätettiin kotiin lepäämään. Emäntä otti taas kameran mukaan ja otti muutaman potretin musta. Ihailijakuvia?
Siellä maastossa oli sellaista hyvin ohutta hiekkaa, joka pölisi tuulessa. Ei se mua haitannu.
