Ulkonasyönti

Mä sain tänään syödä ulkona. Ruokakin oli tavallista herkullisempaa, ei mitään papanamössöä. Mukava ihminen toi pussissa herkullisen tuoksuvia syötäviä, jotka ovat kuulemma hevosen jalkoja. Ja niissä on myös paljon tuoretta lihaa ympärillä. Nam! Emäntä antoi mulle melkoisen ison luun terassille, mutta enhän mä siinä sitä halunnut syödä, nurmikolla oli kivempaa vaikka vähän luuhun tarttu mausteitakin maasta. Ei haittaa!

Kun emäntä heilui kameran kanssa mun ympärillä, mä varmuuden vuoksi menin aina vähän etemmäksi ettei se vaan keksis ottaa sitä ihanaa luuta pois. Annanhan minä, jos se välttämättä tahtoo, mutta kyllä mä mieluummin sitä itsekseni syön kaikessa rauhassa. Ei näitä joka päivä saa.

Pikapostia

Oonks mä kertonut teille, että mun yks homma on toimittaa posti aamulla emännälle, kun me isännän kans tullaan aamulenkiltä. Joskus, kun postia ei ole laatikossa, isäntä antaa mulle hanskan tai jotain muuta emännälle vietävää, sillä sitä vastaan saa jotain herkkua - yleensä juustopalan aamulla. Ja onhan siellä yleensä myös aamuruoka odottamassa, joten kannattaa olla nopee. Ja mähän oon! Emäntä sanoo, että mä oon pikapostikantaja. Tässä todistuksena video, jonka emäntä sai kuvattua pari päivää sitten.

Sillon oli luntakin vielä satanut yöllä ja maa oli ihan valkoinen. Nyt se lumi kyllä sulaa ja paljon hajuja on nuuskittavana. Niin, mun piti vielä kertoo, että emäntä luki lehdestä, että ne ettii jutun tekoon lemmikkejä, jotka osaa jotain temppuja, esim. kantaa postia. Mä siis todistettavasti osaan ja emäntä laittoi sinne lehden toimitukseen sähköpostilla pari kuvaa ja ilmiantoi meikäläisen. Sieltä tuli sitten naisihminen kattoon ja kuvaamaan mua ja ne jutteli isännän kans. Tänä aamuna sitten kuulemma lehdessä oli musta juttua. Mä en osaa lukea, vaikka paljon muuta osaankin, joten mua se ei niin kiinnosta. Mä tiedän, mikä mä oon.

Mutta tässä vielä ne kuvat, mitä emäntä lähetti sinne toimitukseen:

Kuvat on otettu aamuhämärässä, joten väritys on vähän huono.

Tipu laihtui

Mulle kävi tänään vähän hassusti. Mä makoilin keittiön matolla Tipun kanssa, kun jotenkin yhtäkkiä lattialla oli paljon valkoista ainetta ja Tipu oli lakannut vinkumasta. Mä taisin vähän innostua liikaa tutkimaan, mitä siellä Tipun sisällä oikein on eikä sitä sitten enää saanut takaisin. Emäntä tuli siihen kameransa kanssa. Sanoi kuulleensa "jotain pahaenteisiä ääniä" keittiöstä. No, on mulla sen Tipun kuoret vielä kaverina, tosin aika laihaksi se meni tuossa leikissä.

Ulkoilua

Tänään oli taas sellainen päivä, että isäntä ja emäntä eivät menneet "töihin" vaan aamutoimet tehtiin ensiksi ja sitten lähdettiin kävelylle. Me ei mentykään ihan normaalia tietä pitkin, vaan lähdettiin kävelemään pellolle. Ihmiset ei kävele siellä kuin talvella, mä kyllä välillä kesälläkin saatan käväistä pikku  mutkia siellä juoksemassa. Nyt sain juosta ihan kyllikseni ja Pamikin oli vapaana. Se tosin kulki tylsästi vain emännän varjona suurimman osan aikaa, ei se viitsi mun kans revitellä. Emäntää harmitti, kun ei ottanutkaan kunnollista kameraa mukaan, mutta ne sitten isännän kans kuvasivat kännyköillään. Oli kuulemma haastavaa, kun aurinko paistoi täysiä ja valkoinen lumi ja musta koira ovat kuulemma hankala kuvauksen kannalta.

Ihmisiä nauratti, kun pari ihmistä ajoi polkupyörällä siellä lumihangella. Mua vähän harmitti, kun en saanut mennä moikkaamaan niitä, mutta ei ne kyllä mitään varsinaisesti tuttuja ihmisiä olleetkaan. Yksi sakemannijätkä tuli ihmistensä kanssa meitä vastaan, mutta se oli vähän tylsä tyyppi, kun ei se jaksanut mun kans oikein juosta. Se oli kuulemma vain vuoden mua vanhempi ja silti niin laiska. Isäntä sanoi sitä huumorintajuttomaksi.

Meidän aamulenkin kohokohta tuli vielä vastaan: mun paras kaveri Rasputin ja sen pikkuveli Paroni tulivat tielle meitä moikkaamaan! Kai mä oon joskus maininnut, että Rasputin on sellainen skotlanninhirvikoira ja mä aina juoksen siltä jalat alta, kun me tavataan lenkeillä tai joskus muutenkin. Paroni on vielä pentu, mutta se on jo mua isompi. Nyt me mentiin siihen niitten pellolle juokseen ja meillä oli kamalan kivaa. Muutaman kuvan saivat ihmiset otettua niillä puhelimillaan, joten ihan priimalaatua ne ei ole. Tunnelma onkin tärkeinta :)

Mä sain tänään uuden lelun, sellaisen tipusen. Mä otin sen sohvalle mukaan, kun menin makoileen ja musta on tyhmää, että ihmiset nauro mulle. Saahan sitä lelun kanssa levätä!

Rapsuttelua

Me oltiin tuossa reilu pari tuntia ulkoilemassa emännän ja Pamin kans. Tai välillä meistä toinen oli autossa, kun emäntä ei tohtinut pitää meitä molempia yhtä aikaa rapsuteltavana. Mä kuulemma olen liian innokas antamaan pusuja vieraillekin ihmisille ja emännän pitää vahtia ja komentaa mua pysymään neljällä jalalla. Itekkin kulkee kahdella jalalla, miksen mäkin välillä muka voi olla! Siellä tapahtumassa lapset laskivat mäkeä muovisilla esineillä ja meitä koiria oli muutama muukin paikalla. Halti oli valjastettu hommiin vetämään lapsia kelkassa ja se oli tietysti lapsista mukavaa.

Mä sain siis vain olla ja lapset saivat tulla taputtelemaan. Ehdin sentään lipaisemaan muutamaa naamasta, vaikka emäntä yritti olla tarkkana. Muutamat lapset saivat taluttaa Pamia, jolla kuitenkin oli varmistus aina mukana. Ja saatiin me sentään vähän makkaraakin, että ei tarvinnu ihan nälissään olla.

Video

Emäntä teki opiskelutyönään musta ja isännästä tämmöisen videon.

Agilitya

Mä oon tainnut joskus mainitakin yhdeksi harrastuksekseni agilityn. Se on sitä, että mennään isännän kanssa kentälle tai niinkuin nyt, halliin, ja mä saan juosta ja hyppiä ja pitää hauskaa. Isäntä ehtii välillä hihkasemaan mulle, mikä kiva juttu mun pitäis tehdä, mutta monesti se on auttamattomasti myöhässä, kun mä olen jo päättänyt minne mä meen seuraavaksi. Yksi mun lempparijuttuni on sukeltaa sellaiseen pyöreeseen reikään, joka jatkuu muutaman metrin ja on monesti kaarella niin, ettei alusta nää sinne loppuun. Isäntä sanoo "putki" jos ehtii ennenkuin mä olen jo siellä.

Eilen emäntä lähti mukaan, kun me mentiin pitään hauskaa. Emännällä oli kamera mukana ja sillä se yritti ottaa kuvia musta ja kavereista. Ei kuulemma oikein hyvin onnistunut, me oltiin liian nopeita :) Mutta joku kuva sentään tänne musta irtosi. Emäntä otti alussa kuulemma elävää kuvaakin. Se olikin kyllä elämää se: mulla oli niin kamalan kivaa, että mä vaan haukuin ja menin enkä aina ehtinyt kuunnella, mitä isäntä sanoi. Mutta sehän on pääasia, että mulla on kivaa - ei kai se haittaa, jos vähän irrottelee? Sitä mä en vaan käsitä, miksi niissä kivoissa kiipeemisjutuissa isäntä karjuu "odota" tai "ota" tai jotain. Mulla on kyllä hämärä aavistus, että se voi liittyä niihin alku- ja loppupään erivärisiin alueisiin, jotenkin ne on isännän mielestä kamalan tärkeitä ja mun pitää välillä ihan pysähtyä sinne odottamaan ja toisinaan sieltä saa makupalankin.

Tähän loppuun muutama estekuva ja myöhemmin sitten taas lisää, kun emäntä ehtii kuvaamaan.