Onpas aikaa vierähtänyt

Mä en ole muistanut kertoa mun kuulumisia pitkään aikaan. Kun mulla oli se kiva poikakaveri kesällä kylässä viikon, emäntä odotti siitä jotain seuraamuksia, mutta ei siitä mitään tullut. Kivaa meillä kyllä oli, mutta on musta ollut ihan kiva olla vain oman lauman kanssakin. Tässä välillä oli aika, kun isäntä oli kotona monta viikkoa, mutta ei se mun kans tehnyt mitään kivoja juttuja. Oli kuulemma kipeä ja sen piti toipua. No, onneksi se nyt on toipunut ja siitä todisteena lähdimme eilen illalla pitkästä aikaa hauskoihin ketteryysharkkoihin. Se oli joku uus paikka, mihin me mentiin ja siellä oli hyvin tilaa vaikka toisen parin reenata toisella kentällä. 

Isäntä ja emäntä puhuivat ennen harkkoja jotain siitä, että mitenkähän koira pysyy lapasessa, kun ei ole aikoihin reenattu agilityä. Mä en oikein ymmärrä: isäntähän on se, joka ei pysy mukana. Mähän ehtisin tehdä ihan mitä vaan ja välillä teenkin, kun en saa ohjeita, mihin muka pitäis mennä. Harjoituksissa emäntää kiusasi, kun mä vähän komentelin isäntää toimimaan nopeammin ja mun haukkuhan on tunnetusti ihan isoääninen. Mut kyllähän tänne ääntä mahtuu. Kyllä mulla oli kivaa pitkästä aikaa hyppiä ja juosta ihan kunnolla ja tehdä nopeita käännöksiä. Sitä mä vaan en ymmärrä, miksi isäntä pitää niin tärkeenä, että ne esteet pitää juosta loppuun asti, musta on paljon kivempi hypätä heti korkealle, juosta ja hypätä alas kun siltä tuntuu, silleen pääsee paljon nopeammin. Isäntä välillä rupee äkseeraamaan, että pitää ottaa makupalaa alusta ja lopusta, kun niiden yli vois vaan loikata. No, ne nakit oli kyllä hyviä, joten kannatti niitä sitten napsia.

Emännällä oli taas kamera mukana ja se otti kuvia ja videotakin. Taisi kameran asetukset olla jotain muuta kuin mitä piti, mutta näkyypähän meidän vauhti kuvassa hyvin :)

Mä en kuulemma ole tällä hetkellä kovin kuvauksellinen. Mitäs on emäntä harjannut kaikki mun pohjavillat roskikseen... Pitänee kasvattaa uusi karva tilalle, muuten voi tulla vilu.