Mulla on tänään ollut jo melkoisen mukava päivä. Aamulenkillä tavattiin mun kaveri Rasputin, joka on skotlanninhirvikoira, sellainen iso harmaa vinttikoira. Kuulemma vinttikoirien pitäisi olla nopeita, mutta ei se Raspu kyllä mulle pärjää kuin ehkä suoralla, mutta kun mä äkkiä teen mutkan, niin eihän se pysty heti kääntymään ja mä pääsen pinkomaan pakoon. Meillä on sellaiset kivat takaa-ajoleikit monesti aamuisin, mutta kaveri vaan tuppaa hyytymään melko nopeesti mun vauhdissa. Tänään oli kyllä hauskaa juosta heinäpellossa, kun Raspu joutui ihan pomppimaan, että se näki, missä mä meen, kun mua ei kuulemma näkynyt heinikosta.
Sitten kun oltiin vähän aikaa huilattu kotona, isäntä ja emäntä otti mut autoon mukaan (ja mikä kivointa, ne siput joutu jäämään kotiin) ja me mentiin metsään. Mä sain ylleni sellaiset oranssit liivit, joita pk-valjaiksi kutsutaan ja sain käydä metsässä etsimässä sinne hävinneitä tavaroita. Tässä emännän ottama kuva, kun löysin yhden tavaran sieltä metsästä ja vien sen isännälle, joka on aina silloin kamalan iloinen.
Kyllä minustakin on mukavaa löytää näitä tavaroita, niistä saa yleensä kehuja ja jotain herkkuja palkakseen. Sitä mä en kyllä ymmärrä, miksei mua päästetty leikkimään niiden kaikkien muiden kanssa ketä siellä metsässä oli myös tavaroita etsimässä. Siellä oli ainakin mun kaverit Biitti ja Vimma, mut niiden muiden kanssa mä en niin kovin ole kaveerannut. Joskus nuo ihmiset ovat sitten tyhmiä, kun eivät anna meidän leikkiä.
Isäntä lähti taas jonnekin ja puhui jäljen tekemisestä. Toivottavasti se tarkoittaa sitä, että mä pääsen vielä toisen kerran tänään metsään. Pitää vissiin yrittää olla vähän tarkempi kuin viimeksi, kun en muistanut helppoa maastoa kulkiessani niitä keppejä antaa sieltä jäljeltä isännälle. Olis kuulemma ollut tärkeetä, kun se oli joku kisa ja niistä kepeistä tulee pisteitä. Se ei kyllä taida olla mitään syötävää, joten ei se voi olla niin tärkeetä. Mutta jos se isäntä tulee niistä pisteistä niin iloiseksi, kai mun täytyy muistaa niitä kerätä.
