Veli kävi kylässä

Emäntä on ollut laiskana, kun ei ole saanut kirjoitettua mun kuulumisia pitkään aikaan. Tai sillä vissiin on ollut muuta puuhastelua, mene ja tiedä. Ollaan me käyty etsimässä ukkoja välillä metsästä ja isännän kanssa jälkiä seurattu, mutta enimmäkseen vaan oltu ja käyty lenkillä. Kesä on ollut kovin lämmin, joten pudotin kaikki karvani tässä kesällä - tai saattoihan sillä leikkauksella olla jotain vaikutusta asiaan. Mulle ei sitten tule pentuja, se on nyt selvä juttu.

Viime viikonloppuna sain vieraita tai oikeastaan sukulaisia kylään. Velipoika Riki tuli emäntänsä ja niiden kääpiön Ticon kanssa kylään. Me ei olla nähty pariin vuoteen, mutta heti me alettiin leikkiin ja juokseen pitkin pihaa. Kyllä me välillä käytiin kentällä treenaamassa tottistelua ja metsässä etsittiin esineitä. Kivaa oli! Tässä Rikin emännän Soile Halosen ottamia kuvia viikonlopulta.

Arvaa kumpi on kumpi! Ollaan lähdössä metsään ja mentiin emännän autolla, kun siinä on tuplahäkki. Mä en päästänyt Rikiä omaan yksiööni isännän autossa!

Leikitään isännän kanssa koulutuskentällä. Vähän epäreilua, että velipojalla on lelu!

Aamulenkillä sunnuntaina. Meidän Pami ei jaksa enää pitkiä lenkkejä, joten se jäi isännän kanssa kotiin kun me muut käytiin lenkillä.

Soile halusi poseerauskuvan, taustalla Vanha Kaivos. Kyllä me ollaankin hienosti.

Kiitos Soile luvasta käyttää ottamiasi kuvia!

Herkkuluu

Tänään emäntä yllätti mut ja tiputti isosta pussista pari mukavankokoista hevosenjalkaa pihalle. Mä saan kuulemma jyrsiä niitä nyt pihalla, kun on sopiva pikkupakkanen ja aurinko paistaa eikä enää ole mitään älyttömän kylmää. Mä tykkään jyrsiä luita ja mitä enemmän siinä on lihaa, sitä makoisampaa se tietty on. Mutta en mä näitä muille anna edes maistettavaksi, joten saatte vaan uskoo kun sanon, että hyvää on.

Lumileikkejä ja poseerausta

Talvi on siitä mukavaa, että voi leikkiä lumessa. Isäntä tai emäntä toisinaan heittää lumipalloja ja mä saan leikkiä hakevani - ne vaan ei pysy kasassa, joten haku jää puolitiehen. Ei se mitään, hauskuus on parasta. Nyt mulla oli kaverikin leikkimässä. Kojo on se sama kaveri, joka oli mun luona viime kesänä viikon verran. Nyt se on ollut meillä kylässä jo muutaman päivän ja meillä on ollut kovasti kivaa, sellaisia aikuisten juttuja. Niin, me oltiin tuossa pihalla leikkimässä ja emäntä oli kameran kanssa heilumassa. Isäntä leikki meidän kans.

Emäntä halus, että me vähän poseerataan leikin jälkeen. Osataanhan me sekin, kun halutaan.

Emäntä on ihmetellyt muutamana päivänä, miksi yläkerran makkarin ovi on aina auki, kun se tulee töistä, vaikka aamulla muistaa laittaneensa oven kiinni. Me ei kyllä kerrota, kumpi sen oven oikein aukasee... Sängyllä on niin kiva istua ja katsoa ulos ja haukkua kaikki ohikulkevat. 

Hakua

Me ollaan aina toisinaan käyty ettimässä ukkoja metsästä tai jostain muusta paikasta, niinkuin tässä joku aika sitten yhdeltä pihalta, jossa oli kaikenlaista tavaraa. Tai siis hommahan menee niin, että mä etsin, kun isäntä sanoo minnepäin mun pitää mennä niitä etsimään. Ei niitä ukkoja joka paikasta löydy, mihin isäntä mut viisaa ettimään, mutta kyllä isäntä on tyytyväinen, kun mä löydän jonkun ihmisen (jota ukoksi sanotaan, vaikka voi ne kyllä olla naisiakin) omituisesta paikasta. Mä saan yleensä jotain herkkuja ja sehän mulle passaa.

Tänään niitä ukkoja pitikin ettiä sisältä. Olihan vähän kummallista. Siellä oli monta eri tilaa, joita piti tutkia. Lattia oli liukas, varsinkin kun mä vähän hosuin siinä hommassa. Isäntä sano, että mun nenä ei ollut auki. Höpötti omiaan, kyllä mun nenä on auki aina, miten mä muuten voisin haistaa kaikki kivat hajut. Mutta kun niitä hajuja oli niin paljon niin en ihan ehtinyt kaikkia noteeraamaan. Mä vaan olin niin tohkeissani, että en muistanut kunnolla keskittyä siihen ukkojen hakemiseen. Mutta mä löysin niitä kuitenkin! Ja niillä oli herkkuja, tietysti, nam! Yksi sitten antoi ensin sen patukan, mikä piti viedä isännälle ja isäntä sitten lähti mun mukaan kattoon, että missä se ukko oikein piileksi.