Harrastuksia

Mähän olen muistaakseni kertonut, että mulla on monenlaisia harrastuksia. Ihmisen pudottamien tavaroiden poimiminen seuraamalla sen jälkeä on aika kivaa. Isäntä näyttää mulle suunnan, mistä sitä jälkeä kannattaa etsiä ja sitten mä menen siihen suuntaan ja kun löydän hajujäljen, lähden sitä seuraamaan. Isäntä tulee pitkän narunmitan päässä perässä. Joskus tuuli sitä hajua pyörittää ja toisinaan haju on aika huomaamaton, mutta kyllä mä yleensä olen homman selvittänyt ja isäntäkin on ollut tyytyväinen, kun ne löydetyt kepinpätkät ja joskus muutkin romut oon sieltä sille vienyt. Yleensä tämä jälki on metsässä, mutta eilen illalla vaihteeksi piti jäljestää pellolla, tuossa ihan meidän kodin vieressä. Emäntä oli tiellä kameransa kanssa, näette tässä muutaman kuvan. Kun mä olin jäljestänyt riittävästi, ruvettiin isännän kans palloleikkiin ja sehän on kovasti mun mieleen!

Tänään mentiin pitkästä aikaa sinne viestille, jossa isäntä ja emäntä ovat metsässä eri paikoissa ja niiden kanssa on siellä muitakin ihmisiä, joiden koirat juoksee kanssa. Me juostaan vuorotellen omien ihmisten väliä. Kun me ollaan ensin kävelty ihmisten kanssa metsään, sieltä pitää sitten lähteä juokseen sinne metsän reunaan jääneen ihmisen luo, kun ihminen sanoo "vie". Mulla on päällä sellaiset oranssit liivit, joita sanotaan pk-liiveiksi. Pk tarkoittaa siis palveluskoiraa. Oli vähän lämmin juosta tänään, mutta kyllä mä hyvin jaksoin, vaikka viimeksi oon juossut näin viime syksynä (sanoo emäntä, joka muistaa nämä asiat vähän paremmin kuin mä). Siellä harkoissa oli tänään saksanpaimenkoira Ape, hovawart Sulo ja pari hollanninpaimenkoiraa mun lisäksi ja me vuoroteltiin, kuka lähtee millekin taipaleelle ekaksi tai viimeiseksi. Emäntä ehti ottaa yhden kuvankin, kun mä tulen vauhdilla sen luo.

Uintia

Mun isäntäväki on ollut kesälomalla ja me ollaan oltu koko lauma välillä reissussakin sillä isolla autolla, mitä emäntä nimittää kalliiksi koirankopiksi. Kiva siinä on matkustaa, kun saa jaloitella välillä. Nyt mä keksin, että kun on kuuma, voin haistella viileempää ilmaa sellaisesta aukosta, mistä sitä puhaltaa autoon ja sieltä tulee ihan kivoja hajuja makusteltavaksikin. Emäntää se vähän naurattaa, kun mä tuhisen siinä, mutta antaa sen nauraa vaan.

Me nähtiin reissussa kavereitakin ja oli ihan kivaa, mutta kiva on tulla kotiinkin omien hajujen ja muiden juttujen luo. Pihalla on kiva olla tuolla viidakossa, jota emäntä sanoo saniaispuskaksi, siellä on sopivan viileetä helteelläkin - ja varsinkin, kun mä välillä kaivan pientä kivaa kuoppaa sinne maahan, saan vielä viileempää.

Tänään lähdettiin uimaan koko porukalla. No ne kääpiöt eli siput eivät halunneetkaan uida, joten emäntä vei ne autoon kasteltuaan ne ensin viileiksi ja rupes sitten kuvaamaan mua ja isäntää uimassa. Siellä oli oikeasti hauskaa. Emäntä heitteli välillä mulle sellaista kelluvaa lelua ja mä kävin sen sille aina hakemassa takaisin. Mutta kyllä musta on kiva uida ihan vaan huvikseenkin, en mä mitään leluja siihen tartte.

Yhden kerran emäntä teki jotain erikoista. Kun mä uin sen lelun kanssa emännän ohi, se otti yhdestä lonkerosta kiinni ja mä vedin sitä perässäni. Taisi se emäntä vähän auttaa itsekin uimalla kädellä, mutta sitten se kehui mua kovasti joksikin pelastuskoiran aluksi. Kyllä mulla oli kivaa. Ja nyt ei ole ollenkaan niin kuuma olo, joten nyt on hyvä ottaa loppupäivä silleen rennosti.

Kesäkivaa

Mulla oli kiva, joskin vähän rankka viikonloppu. Velipoika Riki tuli kylään mukanaan pomottava kääpiökaverinsa Tico (sellainen samanlainen kuin nuo meidän kääpiöt) ja emäntänsä Soile. Tätä pomoa mä en ollutkaan aikaisemmin tavannut, muut kylläkin. Mut hyvin me kaikki tultiin juttuun, eivät edes nuo kääpiöt yhtään urputtaneet keskenään. Meillä oli kyllä hauskaa Rikin kanssa! Juostiin hippasta pitkin pihaa ja tais siinä emännän saniaisetkin vähän saada kyytiä, mun me leikittiin kuurupiiloa. Eihän tuo onneksi ollut moksiskaan.

 

Lauantaina oli kyllä kamalan lämmintä. Onneksi päästiin aamulenkillä uimaan ja emäntä otti puhelimellaan kuvan, kun me haettiin keppejä vedestä. Uiminen on kyllä hauskaa, voi siellä käydä heittämässä pienen lenkin vaikka ei keppejä olisikaan. Meidän kääpiöt ei kyllä hae mitään keppejä vedestä, ne vaan kahlailee, mutta tämä Tico haki keppejä vedestä siinä missä mekin. Kehityskelpoinen yksilö?

Illalla me sitten lähdettiin leikkimään isännän kanssa. Oltiin sellaisella sorakentällä, jossa oli näitä juttuja, mitä isäntä sanoo tottelevaisuudeksi. Onneksi ennen leikkimistä saatiin käydä uimassa siinä vieressä olevassa vedessä, muuten olis ollut liian kuuma. Kai mä olin hyvä, kun isäntä oli tyytyväinen. Sen kenttäjutun jälkeen mentiin taas etsimään niitä kadotettuja tavaroita ja kun mä toin sen kolmannen tavaran, isäntä oli kamalan iloinen. Kyllä sen näköjään helposti saa onnelliseksi :) Mä en ole kyllä ennen näin yöllä tehnyt töitä, mutta nyt piti lähteä vielä seuraamaan jälkeä ja etsimään sieltä keppejä. No sehän oli sellaista tarkkaa touhua, kun maastosta hajut ei noussu kovin korkealle, mutta keppejä sieltä oli helppo napsia. Olisittepa nähneet isännän iloisen naaman, kun oltiin kuljettu jonkun aikaa ja sillä oli kuusi mun antamaa keppiä taskussa! Mä sain hyvää juustoa niistä kepeistä, kyllä se mulle passaa. Loppujen lopuksi mä sain ihan sellaisen pokaalinkin ja vinkupallon, olin mä ne ansainnut!

Mun piti kirjoittaa nää jutut jo eilen, mutta mä en jaksanut. Käytiin nimittäin vieraitten kanssa lenkkeilemässä sellaisessa Erä- ja luontokeskuksessa, missä ollaan ennenkin käyty. Siellä ei ollut ketään muita kuin yksi ihminen, joka kuulemma kalasti (mitä se sitten lieneekään), niin me saatiin laukata siellä vapaasti. Kyllä me juostiinkin, ainakin alkumatkasta, kun ei ollut ollenkaan niin kuuma kuin viime päivinä. Käytiin uimassakin. Mutta kyllä me vielä Rikin kanssa jaksettiin meidän pihassakin olla hippasilla, ennenkuin vieraat lähtivät pois. Sitten mua alkoi niin väsyttään, että oli mukava köllähtää omalle pedille nokosille.

Tässä me ollaan kaikki: mä ja Riki, edessä Pami, Jade ja Tico. Ja isännän jalat.