Kesäkivaa

Mulla oli kiva, joskin vähän rankka viikonloppu. Velipoika Riki tuli kylään mukanaan pomottava kääpiökaverinsa Tico (sellainen samanlainen kuin nuo meidän kääpiöt) ja emäntänsä Soile. Tätä pomoa mä en ollutkaan aikaisemmin tavannut, muut kylläkin. Mut hyvin me kaikki tultiin juttuun, eivät edes nuo kääpiöt yhtään urputtaneet keskenään. Meillä oli kyllä hauskaa Rikin kanssa! Juostiin hippasta pitkin pihaa ja tais siinä emännän saniaisetkin vähän saada kyytiä, mun me leikittiin kuurupiiloa. Eihän tuo onneksi ollut moksiskaan.

 

Lauantaina oli kyllä kamalan lämmintä. Onneksi päästiin aamulenkillä uimaan ja emäntä otti puhelimellaan kuvan, kun me haettiin keppejä vedestä. Uiminen on kyllä hauskaa, voi siellä käydä heittämässä pienen lenkin vaikka ei keppejä olisikaan. Meidän kääpiöt ei kyllä hae mitään keppejä vedestä, ne vaan kahlailee, mutta tämä Tico haki keppejä vedestä siinä missä mekin. Kehityskelpoinen yksilö?

Illalla me sitten lähdettiin leikkimään isännän kanssa. Oltiin sellaisella sorakentällä, jossa oli näitä juttuja, mitä isäntä sanoo tottelevaisuudeksi. Onneksi ennen leikkimistä saatiin käydä uimassa siinä vieressä olevassa vedessä, muuten olis ollut liian kuuma. Kai mä olin hyvä, kun isäntä oli tyytyväinen. Sen kenttäjutun jälkeen mentiin taas etsimään niitä kadotettuja tavaroita ja kun mä toin sen kolmannen tavaran, isäntä oli kamalan iloinen. Kyllä sen näköjään helposti saa onnelliseksi :) Mä en ole kyllä ennen näin yöllä tehnyt töitä, mutta nyt piti lähteä vielä seuraamaan jälkeä ja etsimään sieltä keppejä. No sehän oli sellaista tarkkaa touhua, kun maastosta hajut ei noussu kovin korkealle, mutta keppejä sieltä oli helppo napsia. Olisittepa nähneet isännän iloisen naaman, kun oltiin kuljettu jonkun aikaa ja sillä oli kuusi mun antamaa keppiä taskussa! Mä sain hyvää juustoa niistä kepeistä, kyllä se mulle passaa. Loppujen lopuksi mä sain ihan sellaisen pokaalinkin ja vinkupallon, olin mä ne ansainnut!

Mun piti kirjoittaa nää jutut jo eilen, mutta mä en jaksanut. Käytiin nimittäin vieraitten kanssa lenkkeilemässä sellaisessa Erä- ja luontokeskuksessa, missä ollaan ennenkin käyty. Siellä ei ollut ketään muita kuin yksi ihminen, joka kuulemma kalasti (mitä se sitten lieneekään), niin me saatiin laukata siellä vapaasti. Kyllä me juostiinkin, ainakin alkumatkasta, kun ei ollut ollenkaan niin kuuma kuin viime päivinä. Käytiin uimassakin. Mutta kyllä me vielä Rikin kanssa jaksettiin meidän pihassakin olla hippasilla, ennenkuin vieraat lähtivät pois. Sitten mua alkoi niin väsyttään, että oli mukava köllähtää omalle pedille nokosille.

Tässä me ollaan kaikki: mä ja Riki, edessä Pami, Jade ja Tico. Ja isännän jalat.