Kavereita kylässä

Ziggy, mä ja Nitro

Mulla on täällä seuraa vähän enemmänkin kuin nuo meidän kääpiöt. Mun kaverit tuli muutamaksi päiväksi kylään, emäntänsä kuulemma lähti jonnekin viikonloppulomalle. Kivahan se on, että välillä saa leikkikavereita kotiin asti, kun nuo meidän siput eivät oikein viitsi enää leikkiä. Ovat kuulemma niin vanhoja jo.

Ziggy on Nitron poika ja ovat emännän mukaan mun sukulaisiakin. Putte on samaa sorttia kuin meidän siputkin, mutta se jaksaa kyllä leikkiä mun kans, jos Nitro vaan antaa meidän leikkiä. Kumma poliisi olevinaan, tulee vissiin puolustamaan Puttea, niinkuin se muka jotain puolustamista tarvittis. Mehän vaan pidetään hauskaa ja leikitään. Me ollaan melko saman ikäisiäkin, joten meillä on meidän nuorten jutut.

Emäntä sai otettua muutaman kuvan meidän pihassa tänä aamuna. Ensin oltiin käyty lenkillä, joten enimmät höyryt saatiin jätettyä sinne.

Pihaleikkiä

Putte nostaa jalkaa. Tämän takia emäntä ei tykkää uroksista.

Tässä on meidän Pami.

Jade on Pamin tyttö.

Löysempää

Mulla on ollut viime aikoina vähän enemmän luppoaikaa. Isäntäväki on tehnyt jotain kummallista paukuttavaa ja haisevaa hommaa yläkerrassa. Ei edes nukuta entisessä paikassa vaan toisessa huoneessa, kun kaikki tavarat on siirretty sinne. Remontoivat, kuulemma. Siput ei tykkää ollenkaan siitä paukutuksesta, meikäläistä se nyt ei pahemmin hetkauta.

Ei se kyllä haittaa, vaikka kovin paljon hommia ei ollakaan tehty. Mulla on ollut vähän tassu kipeänä, kun jossain tohinassa joku tökkäs tassuun haavan ja siitä tuli vertakin. Isäntä säikähti kunnolla, että nyt meidän syksy meni ihan pilalle, mutta ei siihen tassuun satu kuin joskus kovin epätasaisella. Me oltiin joku aika sitten isännän kanssa jäljestämässä ja esineitäkin etsin, mutta sitten rupesi vaivaamaan. Kun olin isäntää seuraamassa kentällä (jossa oli hirveen pisteleviä kiviä), se vieras ihminen sanoi, että koira ontuu ja isäntä sanoi, että tämä kisa loppui tähän. Oli kuulemma joku piirinmestaruuskisa, mä en kyllä siitä mitään ymmärrä. Isäntä kyllä kehui, kun mä olin saanut kaikki pisteet sieltä jäljeltä. Mä en kyllä nähnyt siellä mitään pisteitä, vain niitä keppejä, joita piti poimia ja ai niin, sen yhden miehen, jonka sienikassia mä kävin kahteen kertaan tutkimassa ja taisinpa nuolaista sitä setääkin ohimennen. Mitä oli siinä mun jäljen päällä.

Me oltiin pari päivää yhden järven rannalla. Jonkun matkan päästä rannasta ui yhtenä iltana lintuja, jotka isännän veli tunnisti koskeloiksi. Ne melskas siellä järvessä, kalastivat kuulemma. Mä meinasin hermostua ja mennä sinne mukaan, mutta en mä sitten kuitenkaan tohtinut. Emäntä olis kieltänyt kuitenkin sen huvin. Mutta kyllä mä niitä vähän komentelin sieltä rannalta. Emäntä laittaa vielä pari kuvaa, niin näätte niiden melskauksen.

Tunnustusta!

Lissu lähetti mulle tällaisen tunnustuksen blogista! Kiitos Lissu, vaikka me ei ollakaan henkilökohtaisesti tavattu. Sä olet kissa ja mulla ei ole juuri kissakavereita. Kummallista rotusyrjintää? Mutta emäntä on kertonut, että sä olet aika erikoinen kissa ja onhan sulla musta ainakin sen verran hajuja, että majailit meikäläisen häkissä joitakin aikoja. Eihän ollut paha paikka? Nyt mun pitäis vastata joihinkin kysymyksiin. Katotaas:

Lempiväri: emäntä sanoo, että koiran värillä ei ole väliä, kunhan se on musta. Mustakin musta on hyvä väri ja sen kaverina punainen hihna ja valjaat on aika hieno yhdistelmä, vaikka ite sanonkin. Emäntäkin tykkää kovin punaisesta.

Lempiruoka: lihapulla, nakit, maksanpalat, juusto - onhan näitä. Ne kyllä on enemmän sellaisia herkkuja, ei niitä mulle ruokana syötetä. Ruokana mä syön sellaista Royal Caninin meille työkoirille tekemää vahvaa ruokaa. Siinä pussin kyljessä on malinoisin kuva, joten melko läheltä liippaa meikäläistä, ollaanhan me saman rodun eri muunnoksia.

Minne haluaisin matkustaa: sinne, minne isäntäväki on menossa. Aina mukaan, se on parasta! Eilen käytiin vaan vähän ajelulla, mutta parasta oli, että ne kääpiöt jätettiin kotiin. Mä sain juosta metsässä, kun isäntä ja emäntä heiluivat jonkun vekottimen kanssa ja niillä oli ämpäritkin mukana ja jotain sinisiä marjoja sinne ämpäriinsä keräsivät. Yritti ne jotain sieniäkin etsiä, mutta eivät oikein löytäneet. Mulle ne ei oo vielä sitä hommaa opettaneet. Mähän kyllä haistaisin kilometrin päästäkin mokomat kasvit, mutta kun ei ole käsketty etsiä niitä niin enhän mä tarjoudu.

Mutta laitetaan sitten tunnustus kiertämään ja emäntä saa päättää, että tunnustus menee Langanpätkiä -blogille, jossa on mukavia juttuja käsitöistä ja kissoistakin. Eikö muka kivoja koirablogja ole, kysyn mä?

Harrastuksia

Mähän olen muistaakseni kertonut, että mulla on monenlaisia harrastuksia. Ihmisen pudottamien tavaroiden poimiminen seuraamalla sen jälkeä on aika kivaa. Isäntä näyttää mulle suunnan, mistä sitä jälkeä kannattaa etsiä ja sitten mä menen siihen suuntaan ja kun löydän hajujäljen, lähden sitä seuraamaan. Isäntä tulee pitkän narunmitan päässä perässä. Joskus tuuli sitä hajua pyörittää ja toisinaan haju on aika huomaamaton, mutta kyllä mä yleensä olen homman selvittänyt ja isäntäkin on ollut tyytyväinen, kun ne löydetyt kepinpätkät ja joskus muutkin romut oon sieltä sille vienyt. Yleensä tämä jälki on metsässä, mutta eilen illalla vaihteeksi piti jäljestää pellolla, tuossa ihan meidän kodin vieressä. Emäntä oli tiellä kameransa kanssa, näette tässä muutaman kuvan. Kun mä olin jäljestänyt riittävästi, ruvettiin isännän kans palloleikkiin ja sehän on kovasti mun mieleen!

Tänään mentiin pitkästä aikaa sinne viestille, jossa isäntä ja emäntä ovat metsässä eri paikoissa ja niiden kanssa on siellä muitakin ihmisiä, joiden koirat juoksee kanssa. Me juostaan vuorotellen omien ihmisten väliä. Kun me ollaan ensin kävelty ihmisten kanssa metsään, sieltä pitää sitten lähteä juokseen sinne metsän reunaan jääneen ihmisen luo, kun ihminen sanoo "vie". Mulla on päällä sellaiset oranssit liivit, joita sanotaan pk-liiveiksi. Pk tarkoittaa siis palveluskoiraa. Oli vähän lämmin juosta tänään, mutta kyllä mä hyvin jaksoin, vaikka viimeksi oon juossut näin viime syksynä (sanoo emäntä, joka muistaa nämä asiat vähän paremmin kuin mä). Siellä harkoissa oli tänään saksanpaimenkoira Ape, hovawart Sulo ja pari hollanninpaimenkoiraa mun lisäksi ja me vuoroteltiin, kuka lähtee millekin taipaleelle ekaksi tai viimeiseksi. Emäntä ehti ottaa yhden kuvankin, kun mä tulen vauhdilla sen luo.

Uintia

Mun isäntäväki on ollut kesälomalla ja me ollaan oltu koko lauma välillä reissussakin sillä isolla autolla, mitä emäntä nimittää kalliiksi koirankopiksi. Kiva siinä on matkustaa, kun saa jaloitella välillä. Nyt mä keksin, että kun on kuuma, voin haistella viileempää ilmaa sellaisesta aukosta, mistä sitä puhaltaa autoon ja sieltä tulee ihan kivoja hajuja makusteltavaksikin. Emäntää se vähän naurattaa, kun mä tuhisen siinä, mutta antaa sen nauraa vaan.

Me nähtiin reissussa kavereitakin ja oli ihan kivaa, mutta kiva on tulla kotiinkin omien hajujen ja muiden juttujen luo. Pihalla on kiva olla tuolla viidakossa, jota emäntä sanoo saniaispuskaksi, siellä on sopivan viileetä helteelläkin - ja varsinkin, kun mä välillä kaivan pientä kivaa kuoppaa sinne maahan, saan vielä viileempää.

Tänään lähdettiin uimaan koko porukalla. No ne kääpiöt eli siput eivät halunneetkaan uida, joten emäntä vei ne autoon kasteltuaan ne ensin viileiksi ja rupes sitten kuvaamaan mua ja isäntää uimassa. Siellä oli oikeasti hauskaa. Emäntä heitteli välillä mulle sellaista kelluvaa lelua ja mä kävin sen sille aina hakemassa takaisin. Mutta kyllä musta on kiva uida ihan vaan huvikseenkin, en mä mitään leluja siihen tartte.

Yhden kerran emäntä teki jotain erikoista. Kun mä uin sen lelun kanssa emännän ohi, se otti yhdestä lonkerosta kiinni ja mä vedin sitä perässäni. Taisi se emäntä vähän auttaa itsekin uimalla kädellä, mutta sitten se kehui mua kovasti joksikin pelastuskoiran aluksi. Kyllä mulla oli kivaa. Ja nyt ei ole ollenkaan niin kuuma olo, joten nyt on hyvä ottaa loppupäivä silleen rennosti.

Kesäkivaa

Mulla oli kiva, joskin vähän rankka viikonloppu. Velipoika Riki tuli kylään mukanaan pomottava kääpiökaverinsa Tico (sellainen samanlainen kuin nuo meidän kääpiöt) ja emäntänsä Soile. Tätä pomoa mä en ollutkaan aikaisemmin tavannut, muut kylläkin. Mut hyvin me kaikki tultiin juttuun, eivät edes nuo kääpiöt yhtään urputtaneet keskenään. Meillä oli kyllä hauskaa Rikin kanssa! Juostiin hippasta pitkin pihaa ja tais siinä emännän saniaisetkin vähän saada kyytiä, mun me leikittiin kuurupiiloa. Eihän tuo onneksi ollut moksiskaan.

 

Lauantaina oli kyllä kamalan lämmintä. Onneksi päästiin aamulenkillä uimaan ja emäntä otti puhelimellaan kuvan, kun me haettiin keppejä vedestä. Uiminen on kyllä hauskaa, voi siellä käydä heittämässä pienen lenkin vaikka ei keppejä olisikaan. Meidän kääpiöt ei kyllä hae mitään keppejä vedestä, ne vaan kahlailee, mutta tämä Tico haki keppejä vedestä siinä missä mekin. Kehityskelpoinen yksilö?

Illalla me sitten lähdettiin leikkimään isännän kanssa. Oltiin sellaisella sorakentällä, jossa oli näitä juttuja, mitä isäntä sanoo tottelevaisuudeksi. Onneksi ennen leikkimistä saatiin käydä uimassa siinä vieressä olevassa vedessä, muuten olis ollut liian kuuma. Kai mä olin hyvä, kun isäntä oli tyytyväinen. Sen kenttäjutun jälkeen mentiin taas etsimään niitä kadotettuja tavaroita ja kun mä toin sen kolmannen tavaran, isäntä oli kamalan iloinen. Kyllä sen näköjään helposti saa onnelliseksi :) Mä en ole kyllä ennen näin yöllä tehnyt töitä, mutta nyt piti lähteä vielä seuraamaan jälkeä ja etsimään sieltä keppejä. No sehän oli sellaista tarkkaa touhua, kun maastosta hajut ei noussu kovin korkealle, mutta keppejä sieltä oli helppo napsia. Olisittepa nähneet isännän iloisen naaman, kun oltiin kuljettu jonkun aikaa ja sillä oli kuusi mun antamaa keppiä taskussa! Mä sain hyvää juustoa niistä kepeistä, kyllä se mulle passaa. Loppujen lopuksi mä sain ihan sellaisen pokaalinkin ja vinkupallon, olin mä ne ansainnut!

Mun piti kirjoittaa nää jutut jo eilen, mutta mä en jaksanut. Käytiin nimittäin vieraitten kanssa lenkkeilemässä sellaisessa Erä- ja luontokeskuksessa, missä ollaan ennenkin käyty. Siellä ei ollut ketään muita kuin yksi ihminen, joka kuulemma kalasti (mitä se sitten lieneekään), niin me saatiin laukata siellä vapaasti. Kyllä me juostiinkin, ainakin alkumatkasta, kun ei ollut ollenkaan niin kuuma kuin viime päivinä. Käytiin uimassakin. Mutta kyllä me vielä Rikin kanssa jaksettiin meidän pihassakin olla hippasilla, ennenkuin vieraat lähtivät pois. Sitten mua alkoi niin väsyttään, että oli mukava köllähtää omalle pedille nokosille.

Tässä me ollaan kaikki: mä ja Riki, edessä Pami, Jade ja Tico. Ja isännän jalat.

Esineitä ja muuta kivaa

Mulla on tänään ollut jo melkoisen mukava päivä. Aamulenkillä tavattiin mun kaveri Rasputin, joka on skotlanninhirvikoira, sellainen iso harmaa vinttikoira. Kuulemma vinttikoirien pitäisi olla nopeita, mutta ei se Raspu kyllä mulle pärjää kuin ehkä suoralla, mutta kun mä äkkiä teen mutkan, niin eihän se pysty heti kääntymään ja mä pääsen pinkomaan pakoon. Meillä on sellaiset kivat takaa-ajoleikit monesti aamuisin, mutta kaveri vaan tuppaa hyytymään melko nopeesti mun vauhdissa. Tänään oli kyllä hauskaa juosta heinäpellossa, kun Raspu joutui ihan pomppimaan, että se näki, missä mä meen, kun mua ei kuulemma näkynyt heinikosta.

Sitten kun oltiin vähän aikaa huilattu kotona, isäntä ja emäntä otti mut autoon mukaan (ja mikä kivointa, ne siput joutu jäämään kotiin) ja me mentiin metsään. Mä sain ylleni sellaiset oranssit liivit, joita pk-valjaiksi kutsutaan ja sain käydä metsässä etsimässä sinne hävinneitä tavaroita. Tässä emännän ottama kuva, kun löysin yhden tavaran sieltä metsästä ja vien sen isännälle, joka on aina silloin kamalan iloinen.

Kyllä minustakin on mukavaa löytää näitä tavaroita, niistä saa yleensä kehuja ja jotain herkkuja palkakseen. Sitä mä en kyllä ymmärrä, miksei mua päästetty leikkimään niiden kaikkien muiden kanssa ketä siellä metsässä oli myös tavaroita etsimässä. Siellä oli ainakin mun kaverit Biitti ja Vimma, mut niiden muiden kanssa mä en niin kovin ole kaveerannut. Joskus nuo ihmiset ovat sitten tyhmiä, kun eivät anna meidän leikkiä.

Isäntä lähti taas jonnekin ja puhui jäljen tekemisestä. Toivottavasti se tarkoittaa sitä, että mä pääsen vielä toisen kerran tänään metsään. Pitää vissiin yrittää olla vähän tarkempi kuin viimeksi, kun en muistanut helppoa maastoa kulkiessani niitä keppejä antaa sieltä jäljeltä isännälle. Olis kuulemma ollut tärkeetä, kun se oli joku kisa ja niistä kepeistä tulee pisteitä. Se ei kyllä taida olla mitään syötävää, joten ei se voi olla niin tärkeetä. Mutta jos se isäntä tulee niistä pisteistä niin iloiseksi, kai mun täytyy muistaa niitä kerätä.

Kuka minä olen

Olen Taimi, 3-vuotias groenendael, joka asuu Pohjois-Karjalassa. Syntynyt olen ihan toisella puolella Suomea eli Kaarinassa. Ai niin, laitanpa kuvani tähän, että tiedätte, kuinka kaunis olen :)

Emäntäni kuvasi minut viime keväänä näin nättinä. Minusta tulikin muotovalio viime kesänä, joten virallisestikin olen kaunis. Ja kun virallisuudesta puhutaan: minun virallinen nimeni jossain rekisterissä on Acmen Dajm ja minulla on yksi sisko ja viisi veljeä.

Voisin vielä hieman kertoa itsestäni. Laumaani kuuluu isännän ja emännän lisäksi kaksi schipperkeä, jotka ovat vanhempia kuin minä, joten niitä täytyy kunnioittaa. Joskus kyllä jyrään ne ihan koollani, kun ovat jääneet sen verran kitukasvuisiksi. Vanhukset eivät enää oikein jaksa leikkiä mun kanssa eikä ne aina jaksa edes lähteä lenkille (ainakaan jos on kuuma tai liian kylmä), mutta mä kyllä jaksan. On mulla muitakin harrastuksia. Tykkään haistella jonkun kulkemaa reittiä ja isäntä on iloinen, kun tuon sieltä kulkijan pudottamia keppejä. Esineruuduksi sanotaan sitä, kun saan juosta metsässä etsimässä ihmisten kadottamia tavaroita ja isäntä on taas hyvin iloinen, kun hänelle niitä palautan. Minulla on siellä sellaiset hienot oranssit liivit päällä, samat mitkä on silloin kun juoksen isännän ja emännän väliä metsässä. Sitä sanotaan viestiksi.

Agilitykin on hauskaa, mutta isäntä vaan on joskus niin hidas, että ehdin käydä tekemässä muutaman jutun ennen kuin isäntä ehtii kertoa, minne mun pitäisi mennä. Ihan hyvinhän mä voin käydä juoksemassa sen kivan tunnelin läpi välillä, vaikka isäntä haluaisi seuraavaksi jonnekin hyppyihin. Kyllä mä kerkiän. Sitä vaan en ymmärrä, miksi joskus on joku ylimääräinen ihminen huitomassa siellä radalla ja puhaltaa pilliinsä. Kai se on siitä niin kivaa? Mutta nyt mä en jaksa enää näitä juttuja, palataan joku toinen päivä asiaan!